mockup1

Hevosten tarttuvat taudit

Tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri Katja Hautala kävi 6.10. Tampereen Hevosklinikalla järjestetyssä asiakasillassa kertomassa tärkeää asiaa hevosten tarttuvista taudeista ja niiden ennaltaehkäisystä. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Zoetis Finland Oy:n kanssa.

Ohessa tiivistelmä illan aikana käsitellystä aiheesta.

 

Hevosen merkittävimmät tartuntataudit Suomesssa

 

Suomessa merkittävimpiä viruksen aiheuttamia tartuntatauteja hevosilla ovat hevosinfluenssa, herpesvirustartunnat ja virusarteriitti. Myös bakteerin aiheuttamaa pääntautia todetaan Suomessa vuosittain. Varsoilla esiintyy rotavirus- ja rhodokokki-tartuntoja sekä Lawsonia intercellularis- suolistotulehdusta. Lisäksi ongelmia voivat aiheuttaa sisäloisten aiheuttamat tartunnat ja tarttuvat ihotulehdukset.

 

Tartuntatautien oireet

 

Tartuntataudit oireilevat eri tavoin taudinaiheuttajasta riippuen. Tyypillisiä oireita ovat kuume, hengitystieoireet, silmävuoto ja alentunut suorituskyky. Myös ripuli, abortit, keskushermosto-oireet ja ihotulehdukset (sienet, syylät, rivit) voivat olla tartuntatautien oireita.

 

Taudin toteaminen

 

Pelkkien oireiden perusteella ei voida tehdä varmaa diagnoosia siitä, mistä tarttuvasta taudista on kyse. Diagnoosi vaatii hevosesta otetun näytteen analysoimista laboratoriossa, jolloin esimerkiksi hevosen sierainlimasta otetusta näytteestä etsitään taudinaiheuttajia tai hevosen verinäytteestä tutkitaan vasta-aineita.

 

Tarttuvien tautien leviäminen

 

Hevosten runsas liikkuminen esimerkiksi kilpailujen vuoksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin edistää tautien leviämistä. Hevonen saa tautitartunnan usein suun tai hengitysteiden limakalvojen kautta, tavallisimmin suorassa hevosten välisessä kontaktissa. Taudinaiheuttajat voivat levitä myös ihmisten välityksellä, ruoka- ja juoma-astioiden, harjojen ja loimen tai kuljetuskaluston kautta. Tartunnat voivat levitä myös ilmassa tai lannan kautta. Astutus ja keinosiemennys ovat nekin mahdollisia tapoja tautitartunnan saamiseen.

 

Ihminen taudin levittäjänä

 

Taudinaiheuttajat leviävät ihmisten vaatteissa, kengissä ja käsissä sekä hevosten varusteissa. Taudin levittämisen riskiä voi pienentää käsien ja kasvojen pesemisellä, vaatteiden vaihtamisella eri talleilla käytäessä sekä käyttämällä hevoskohtaisia varusteita ja suojahanskoja haavoja käsiteltäessä. Myös vieraiden hevosten koskettelua kannattaa välttää.

Erityisesti paljon eri tallien välillä kulkevien henkilöiden, kuten eläinlääkäreiden, kengittäjien ja hevosautojen kuljettajien, tulisi kiinnittää huomiota näihin asioihin.

 


 

Tautien ennaltaehkäisy

 

Ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää tarttuvien tautien leviämisen välttämiseksi.

 

  1. Hevosen vastuskyvyn parantaminen

Kaikki hevoset tulisi rokottaa ja niille tulisi tehdä loishäätö säännöllisesti. Näin parannetaan hevosten vastuskykyä taudinaiheuttajia vastaan. Myös hevosen elinympäristön olosuhteet, kuten tallin ilmanvaihto ja heinän laatu, vaikuttavat sen vastuskykyyn ja taudinaiheuttajien leviämismahdollisuuksiin.

  1. Tartuntojen välttäminen

Toimintatavat talleilla hevosia hoidettaessa sekä hevosia kuljetettaessa olisi hyvä miettiä pitäen mielessä myös tarttuvat taudit. Jakamalla hevoset ryhmiin (esim. kantavat tammat, nuoret hevoset ja kilpahevoset erikseen), hoitojärjestyksen suunnittelulla ja hevos-/hevosryhmäkohtaisten varusteiden käytöllä voidaan ehkäistä tautien leviämistä hevosten välillä. Hevosten yhteiskuljetukset ovat otollinen paikka saada tautitartunta.

  1. Tartuntoihin varautuminen

Tartuntojen varalta laadittu valmis toimintasuunnitelma nopeuttaa toimimista tartuntatilanteessa ja auttaa ehkäisemään uusien tartuntojen syntymistä ja taudin leviämistä eteenpäin. Tallilla olisi hyvä olla mietittynä esimerkiksi se, miten sairastuneet hevoset voidaan tarvittaessa eristää muista hevosista ja kuinka hoito tällöin järjestetään sekä miten tilanteesta tiedotettaan.

  1. Taudin nopea tunnistaminen

Hevosten terveydentilaa tulisi seurata päivittäin, jotta mahdolliset poikkeamat terveydentilassa huomataan mahdollisimman pian. Tautien leviämisen ehkäisyssä aikainen sairastuneen hevosen tunnistaminen ja eristäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.

 

Uusi hevonen tallissa

 

Kun talliin tulee uusi hevonen, kannattaa sen tausta selvittää mahdollisimman kattavasti. Ainakin hevosen rokotus- ja loishäätöhistoria tulisi selvittää, kuten myös se, onko hevosella ollut sairauksien oireita tai onko se mahdollisesti ollut tekemisissä sairaiden eläinten kanssa. Uutta hevosta ei tulisi laittaa heti toisten hevosten sekaan, vaan sitä olisi hyvä pitää erillään muista noin 7-14 vuorokauden ajan. Tällöin voi tarkkailla onko hevosella tarttuvien tautien oireita ja mahdolliset taudit eivät pääse leviämään tallin muihin hevosiin. Suurin tautiriski on tuntemattomasta paikasta, ulkomailta ja yhteiskuljetuksilla tulevien hevosten kohdalla sekä erityisesti nuorten yhteislaitumilta tulevien hevosten tai suurista kauppatalleista tulevien hevosten kohdalla.

 

IMG_7619

 

 

Tarttuvat taudit

 

Varsoilla:

 

Rotavirusripuli on tavallisin varsojen ripulin aiheuttaja. Tauti on erittäin tarttuva, mutta paranee yleensä itsestään. Sairastuneen varsan riittävästä nesteensaannista tulee huolehtia. Taudin itämisaika on 1-4 vuorokautta ja se on erittäin kestävä ympäristössä, joten talliympäristön pesu ja desinfiointi on tärkeää.

 

Rhodokki eli varsojen paiseinen keuhkotulehdus on hevosten ympäristössä ja maaperässä elävän Rhodococcus equi- bakteerin aiheuttama. Tautiin sairastuvat yleensä 3 viikon – 6 kuukauden ikäiset varsat. Tauti oireilee hengitystieoireina, kuumeena ja paiseina ja se voi olla pitkään hyvin lieväoireinen. Varsan yskään tulee aina reagoida! Rhodokokki-tartunnan diagnosoinnissa käytetään apuna verinäytteitä sekä ultraääni- ja röntgentutkimuksia. Hoitona käytetään antibioottia.

 

Lawsonia intracellularis- suolistotulehduksen aiheuttaa solunsisäinen bakteeri. Tauti iskee tyypillisesti vierotusikäisiin varsoihin ja oireilee kuumeena, ripulina, laihtumisena ja ähkyoireina.

 


 

 

Pääntauti on Streptococcus equi subsp. equi- bakteerin aiheuttama tauti. Bakteeri voi elää hevosen elinympäristössä sopivissa (kosteat ja viileät) olosuhteissa jopa viikkoja.

Hevonen saa tartunnan suun tai hengityselinten limakalvojen kautta.

Pääntauti on kuumeinen hengitystietulehdus, jonka oireina ovat tyypillisesti kuume(>38,5 C), paksu sierainvuoto ja pään alueen imusolmukkeiden turvotus sekä märkäpesäkkeet. Oireiden voimakkuus vaihtelee tapauskohtaisesti, erityisesti aikuisilla vastuskykyisillä hevosilla tartunta voi mennä ohi jopa ilman oireita.

Pääntaudin aiheuttava bakteeri pesii hevosen ilmapusseissa, jolloin hevonen voi olla myös oireeton taudinkantaja, jolla stressi, kuten pitkä kuljetus, myöhemmin laukaisee bakteerin erityksen. Tämän vuoksi talliin tulevia uusia hevosia ei tulisi heti päästää muiden hevosten joukkoon.

Taudin itämisaika on 1-14 vrk. Bakteerieritys alkaa 1-2 vrk kuumeen nousun jälkeen ja jatkuu 2-4 viikkoa oireiden loppumisen jälkeen.

Alustava diagnoosi pääntaudista tehdään oireiden perusteella, mutta taudinaiheuttajan tunnistamiseksi tulee aina ottaa näyte hevosen sierainlimasta tai paiseesta.

 

Loistartunnat ovat yleisimpiä varsinkin pihatoissa ja laitumilla elävillä varsoilla ja nuorilla hevosilla. Loistartunnat aiheuttavat hevosissa laihtumista, ripulia, yskää ja ähkyoireilua. Loishäätö tulisi suunnitella tallikohtaisesti, ottaen huomioon hevosten iät ja lantanäytteiden tulokset. Tarhojen ja laidunten siivous sekä laidunkierto vähentävät tartuntapainetta. Loishäätösuositukset.

 

Hevosinfluenssan aiheuttaja on influenssa A-virus, joka aiheuttaa helposti tarttuvan kuumeisen hengitystietulehduksen. Hevosinfluenssa on merkittävä uhka kilpailutoiminnalle, minkä vuoksi kilpahevosille onkin pakollinen rokotusohjelma sitä vastaan.

 

Hevosen herpes-viruksia on useita eri tyyppejä, jotka aiheuttavat erilaisia oireita. Tavallisimpia herpes-viruksia ovat EHV4 ja EHV1, jotka aiheuttavat hengitystieoireita, luomisia ja hermosto-oireita. Herpes-tartuntojen vastustamiseksi tärkeää olisi hevosten osastoiminen tallissa (tiineet tammat erillään muista, myös vieroitetut varsat, valmennettavat nuoret ja kilpahevoset omissa osastoissaan). Rokotteen lisäksi herpes-tartuntojen ehkäisemiseksi on kehitetty immunomodulaattori-valmiste, joka tehostaa hengitysteiden vastustuskykyä muutaman viikon ajan ja se voidaan antaa esimerkiksi ennen rasittavaa kilpailumatkaa. Herpekseen sairastuneet hevoset tulee eristää muista ja talli pitää eristyksissä vielä 3 viikkoa viimeisen sairastumisen jälkeen. Lisää herpes-viruksesta.

 


 

Hevosten rokotukset

 

Kaikki hevoset tulisi rokottaa ainakin tetanus- eli jäykkäkouristusrokotteella. Jäykkäkoukistuksen aiheuttaja on maaperäbakteeri, joka ei tartu hevosesta toiseen vaan hevonen saa tartunnan haavan kautta. Jäykkäkouristus on tappava tauti. Perusrokotusten (2 kpl) jälkeen tulee hevoselle antaa tehoste 2 vuoden välein. Tetanus-rokotteen tunnistaa rokotteen perässä olevasta T- tai Te- merkinnästä.

 

Kilpahevosilla on pakollinen rokotusohjelma influenssaa vastaan. Pakolliset rokotusohjelmat vaihtelevat hieman ravi- ja ratsuhevosten sekä kilpailutason mukaan. Optimaalisin rokotusohjelma vastustuskyvyn kannalta on kuitenkin seuraava: perusrokotuksia annetaan 3 kpl, jonka jälkeen annetaan tehosterokotus aikuisille hevosille vuoden välein ja alle 4-vuotiaille puolen vuoden välein.

 

Herpesrokotteessa olennaista on laumaimmuniteetti, eli kaikki tallin hevoset tulisi rokottaa. Erityisesti rokote on tarpeen tiineille tammoille ja kilpahevosille. Perusrokotteita annetaan ensin 3 kpl, jonka jälkeen tehosterokote puolen vuoden välein.

 


 

 

Kaikkien hevosten kanssa toimivien on hyvä olla tietoisia niiden tarttuvista taudeista, niiden oireista ja toimintatavoista mahdollisessa tartuntatapauksessa. Turhaan paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä; mikäli hevoset ovat terveitä ja oireettomia, voi niiden kanssa toimia aivan normaalisti. Parhaiten pidät yllä hevosesi vastuskykyä taudinaiheuttajia vastaan huolehtimalla sen hyvästä perusterveyden huollosta, tallin ilmanvaihdosta ja rokotuksista.